On ihanaa olla monttuihin kompasteleva erehtyväinen ihminen
Voi kuinka syvästi olenkaan kiitollinen siitä oivalluksen hetkestä, jolloin ymmärsin sen tosiasian, että me ihmiset olemme aina keskeneräisiä. Siis ihan aina, ihan siihen viimeiseen hengenvetoomme saakka. Toisin sanoen emme tule koskaan valmiiksi, ja se on minusta hyvin kaunis ajatus. Tämän ajatuksen voimin olen pystynyt kulkemaan avoimimmin mielin kohti uusia elämänoppeja ja kohti uusia oivalluksia. Olen imenyt näitä oppeja itseeni ja tallettanut ne syvälle sisimpääni kalleimpien aarteideni joukkoon. Ymmärrys ihmisten keskeneräisyydestä kasvattaa tunnetta sekä erilaisten ihmisten hyväksymisestä että syvästä armollisuudesta toisia kohtaan. Nämä samat lempeyden tunteet olen voinut jakaa myös itseni kanssa. Kun itseään tai vastaantulevia ihmisiä katsoo näiden ymmärtäväisten silmälasien läpi, maailma näyttää yksinkertaisesti niin paljon paremmalta. Tehdyt virheet ja väärät valinnat muuttuvat lempeämmin kohdattaviksi, tärkeiksi elämänopeiksi, jotka kasvattavat meitä kaikkia ihmisinä. ...
