Luotan elämän prosessiin

 

Elämäni tärkein matka on matka, jota kuljen eteenpäin päivittäin eli elämä itse. Elämä itsessään on myös elämäni suurin rakkaus. Tästä yhdistelmästä syntyy vahva luottamus ja usko siihen, mikä on elämäni tarkoitus. Se on elää, oppia ja kokea rakkautta mitä erinäisimmissä muodoissa. Minulle minun oma elämäni antaa vahvan pohjan sille, että voin luottaa ja uskoa sekä elämääni että myös itseeni.

Monesti kuulee sanottavan, että ”kaikella on tarkoituksensa”. Uskon, että näin on, mutta uskon samalla myös sattumiin ja elämän yllätyksellisyyteen. Kaikella ei tarvitse olla eikä olekaan jotakin syvempää merkitystä tai tarkoitusta eikä kaiken tarvitse aina johtaa johonkin suurempaan. Meillä on kuitenkin aina mahdollisuus oppia ja tulla viisaammiksi, vaikka emme itse siihen aina kiinnittäisikään huomiotamme.

Minulle elämä on prosessi ja minä luotan prosessiin. Minä luotan siis elämään. Prosessi määritellään yleensä esimerkiksi tapahtumasarjaksi tai kehityskuluksi, jolla on jokin ennalta sovittu tavoite. Tavoitteen voi sen sijaan määritellä suunnaksi, jota kohti kuljetaan päämäärätietoisesti.

Vaikka nämä edellä mainitut määritelmät voivat kuulostaa kovin teknisiltä ja ehkä elämän määritelmään sopimattomiltakin, miellän elämän kuitenkin olevan kehityskulku, jolla on tavoitteita. Nämä tavoitteet eivät toki perustu ns. suoritusperusteiseen tekemiseen, mutta jokainen meistä kuitenkin kehittyy elämänsä aikana oppien väkisinkin jotain merkityksellistä. Toiset tekevät sen tietoisemmin kuin toiset, olemmehan me kaikki erilaisia ihmisiä ja samalla erilaisia oppijoitakin.

Ei elämän ole tarkoitus kuitenkaan olla jatkuvaa itsensä tarkkailua ja pelkkää oppimisen laadunvalvontaa. Uskon kuitenkin, että mitä enemmän ihminen tulee tietoiseksi oppimisen mahdollisuudesta ja ymmärtää eri tapahtumien merkityksen omalla elämälleen, sitä enemmän ihminen kasvaa ihmisenä. Ja se on juuri elämän tarkoitus – ainakin minulla.

Kliseisistä kliseisin elämänohje on ehkä sanonta ”elämä opettaa”, ja minulle tämäkin on täysin totta. Se, että rakastan ja luotan elämään tarkoittaa minulle sitä, että otan suurella kiitollisuudella vastaan kaiken sen, mitä sillä on minulle annettavaa ja opetettavaa. Ihan kaikki elämän minulle antamat kokemukset ja tapahtumat, pienen pieniä yksityiskohtia myöden, ovat minulle äärettömän tärkeitä ja vievät minua kohti sellaista ihmisyyttä, jonka varaan minun on helppo rakentaa oma henkilökohtainen minuuteni.

Ylä- ja alamäet, onnistumiset ja epäonnistumiset, virheet ja erheet – ne kaikki kuuluvat elämään ja ovat tärkeitä hetkiä elämämme tiellä. Ne ovat kuin portaita, jotka vievät meitä aina lopulta ylöspäin. Polkumme kulkevat välillä eteenpäin, välillä taaksepäin. Välillä poljemme paikoillamme tai maa saattaa yhtäkkiä vajota jalkojemme alta. Toisinaan tienviitat näyttävät aivan päinvastaiseen suuntaan, mihin meidän olisi hyvä tai tarkoitus kulkea.

Mutta kuka määrittelee viimekädessä, mikä on meille hyväksi tai onko jollain eteemme osuvalla tapahtumalla jokin ennalta sovittu tai määritelty tarkoitus?

Minulle tarkoitus merkitsee aina sitä, että tapahtui elämässä mitä tahansa tai kuljen polkuani mihin suuntaan tahansa, se on minun elämääni ja sen ainoa tarkoitus on opettaa minua luottamaan siihen. Ja näin olen tehnytkin.

Rakkaudella,

Mira ❤