Tunteella ja järjellä

 

Olet ehkä joskus miettinyt, oletko enemmän tunne- vai järki-ihminen. Reagoitko asioihin ensisijaisesti tunteella vai järjellä? Monesti nämä kaksi puolta laitetaan automaattisesti vastakkain, ikään kuin ne olisivat toistensa vastakohtia. Toki joissain määrin ne sitä ovatkin, mutta ne eivät silti poissulje toisiaan. Ne enemmänkin toimivat toistensa täydentävinä osapuolina. Niiden olisi hyvä olla jotakuinkin tasapainoisessa suhteessa toisiinsa nähden ihmisen elämässä.

Luonnollisesti on olemassa paljon asioita, joihin meidän on hyvä suhtautua enemmän joko tunteella tai järjellä, mutta silloinkin toinen hiljaisempi osapuoli voi antaa tukensa toiselle. Jos jokin asia vaatii hieman vahvemmin järkipitoisempaa suhtautumistapaa, tunnepuoli voi tehdä siitä esimerkiksi pehmeämmän tai sovittelevamman. Ja kun taas meille annetaan mahdollisuus osoittaa reaktiossamme enemmän tunnetta, järkeä ei kannata silloinkaan hukata. 

Itse olen jostain syystä aina mieltänyt nämä kaksi puolta vahvasti toistensa vastapareiksi. Ikään kuin janan ääripäiksi. Vasta viime aikoina olen oppinut ymmärtämään vahvuuden piilevänkin siinä, että antaa molempien puolien täydentää toisiaan. Ne ovat molemmat vahvuuksia, eivät heikkouksia. Vahva ja viisas ihminen osaa käyttää toimissaan molempia sopivassa suhteessa.

Kun tätä asiaa miettii hetken historian näkökulmasta käsin, järjellä ajattelemista on pidetty ehkä jossain määrin parempana tapana toimia, kun taas tunne edellä etenevää on saatettu vähätellä ja pitää haihattelijana. Näkyväksi tehtävä järjen ääni antaa kuvan tarkkaan miettivästä ja tunteensa sivuuttavasta ajattelutavasta, jolloin saadaan mielikuva varmemmasta ja luotettavammasta lopputuloksesta. Näinhän ei tietenkään ole. Toisaalta pelkästään rationaalisesti toimivaa ihmistä on saatettu pitää kylmänä ja etäisenä, ilman minkäänlaista kykyä ajatella asioita toisten näkökulmasta.

Kaikilla meillä ihmisillä on tunteita, jotka tapahtuvat kehossamme jonkin ulkoisen tai sisäisen ärsykkeen seurauksena. Tunne aiheuttaa kehossamme reaktioita, jotka viestittävät aivoillemme tietoa, joka puolestaan synnyttää mielessämme ajatuksia. Näille kehossamme tapahtuville tunteille ja ensimmäisille tunnereaktiolle me emme voi tehdä juurikaan mitään. Sen sijaan voimme päättää, mitä teemme niistä aiheutuville reaktioillemme. Silloin olisi hyvä pyrkiä rauhassa "kultaiselle keskitielle" eli rohkeasti sekoittamaan toimintatapoihinsa sekä tunnetta että järkeä.

Tässäkin kohtaa ihmisen olisi hyvä kääntyä kohti itseään ja opetella kuuntelemaan sisimpäänsä. Erilaiset tunteet ja reaktiot antavat meille sisältä päin vastauksia muun muassa kysymyksiin, mikä meille on tärkeää tai minkälaisia arvoja kannatamme. Tarkastelemalla omaa itseämme ja sisintämme voimme saada luottamusta ja rohkeutta toteuttaa omannäköistämme elämää, jossa tunteet ja järki elävät sopusoinnussa. 

Ihminen tarvitsee ehdottomasti molempia, emme voi turvautua vain toiseen osapuoleen. Ilman tunteita ihminen on pelkkä rationaalisesti ajatteleva tyhjä kuori, jolla ei ole empatikykyä, kykyä asettua toisen asemaan eikä liioin rakkauden, surun, vihan tai pettymyksen tunteita. Mutta ilman järkeä ihminen ei pysty ajattelemaan loogisesti, miettimään tulevaisuuteen suuntautuvaa tavoitteellisuuttaan tai esimerkiksi ratkaisemaan ongelmia.

En usko, että yksikään ihminen on pelkästään joko tunne- tai järki-ihminen vaan meissä jokaisessa on molempia puolia. Siksi olisi hyvä antaa mahdollisuus sille, että tavassamme ajatella ja reagoida asioihin ei ole vain yhtä ainoaa vaihtoehtoa. Värien skaala on runsas. Kun miettii hetken ja antaa omalla tunteelleen tilaa, voi tovin päästä määritellä, mihin suuntaan haluaa ajatuksensa tai toimiensa kulkevan - mennäänkö tunne edellä vai otetaanko järkikin siihen mukaan.

Rakkaudella,

Mira ❤