Ihmisen ikävä toisen luo
Tuohon laulussakin laulettuun lauseeseen kiteytyy paljon; vaikka kaikki olisi mennyt, ihminen kaipaa ja tarvitsee toista ihmistä ja toisen ihmisen seuraa. Me kaikki tarvitsemme vierellemme jonkun, joka joskus osoittaa haluavansa istua kanssamme samalle puiston penkille.
Se, että ihminen kaipaa toisen ihmisen seuraa, ei välttämättä tarkoita sitä, että on olemassa tarve puhua jonkun kanssa. Joskus pelkkä läsnäolo riittää, lämminhenkinen kohtaaminen ja kokemus siitä, että toinen on vierellä.
Tähän tunteeseen liittyy vahvasti myös tieto siitä, että toisen konkreettinen olemassaolo on pyyteetöntä. Hyvään vastavuoroisuuteen tarvitaan syvää luottamusta toisen hyväntahtoisuudesta ja epäitsekkyydestä. Kun ihminen onnistuu ajattelemaan istuessaan samalla penkillä toisen kanssa toisen tarpeita, syntyy merkityksellinen yhteys, johon ei välttämättä tarvita sanoja.
Yle Uutiset julkaisi 14.2.2023 artikkelin otsikolla Hevimusiikki voi tutkitusti parantaa mieltä ja nyt se on valittu myös mielenterveysteemaksi: “Yhdessä diggailu purkaa aggressioita” https://yle.fi/a/74-20017755.
Mielenterveyden keskusliiton vuoden 2023 kulttuuriteema on hevimusiikki. Ylen julkaisemaan artikkeliin on haastateltu Mielenterveyden keskusliiton kulttuurituottaja Nina Tuittua.
"Useat tutkimukset osoittavat metallimusiikin auttavan kuuntelijoitaan käsittelemään vaikeita aiheita kuolemanpelosta ahdistukseen. Hevissä tartutaan rohkeasti myös kaikkein synkimpiin aiheisiin. Raskas musiikki on voinut esimerkiksi vähentää itsetuhoisia ajatuksia tai toimia puskurina niitä vastaan. Hevissä ei mennä pakoon mitään, mikä ihmiselämässä on läsnä."
Mielenterveyden keskusliiton vuoden 2023 kulttuuriteeman kummiksi on valittu monesta yhteydestä tuttu kitaristi Erkka Korhonen. Korhonen kuvailee artikkelissa erilaisten mielenterveyteen liittyvien haasteiden kuuluvan lähes meidän jokaisen elämään, ellei omakohtaisesti niin ainakin jonkun toisen ihmisen kautta. Korhonen toteaa haastattelussa hyvin, että aina toista ei voi auttaa, mutta yrittää voi.
"Niin tärkeää kuin puhuminen onkin, ei keskustelu ole kaikille ensimmäinen tai edes paras keino itseilmaisuun tai kipeän käsittelyyn. Pahalle ololle ei aina edes ole sanoja. Silloin kulttuuri voi auttaa monin eri keinoin. Jo jaettu fanikokemus voi karkoittaa yksinäisyyttä ja purkaa patoutunutta energiaa."
Tämä edellä mainittu pätee myös moneen muuhun kulttuurinalaan, ei pelkästään raskaaseen musiikkiin. Kaikenlainen fanittaminen luo ihmisestä riippumatta elintärkeää yhteenkuuluvuuden tunnetta, jolloin meistä jokainen voi kokea olevansa osa jotain isompaa kokonaisuutta. Ihmisellä on aina tarve kuulua johonkin. Se, että saa jakaa tunteensa ja ajatuksensa sellaisen ihmisen kanssa, joka diggaa samaa asiaa, on jotain, mitä ei välttämättä pysty sanoin kuvailemaan. Eikä tarvitsekaan. Riittää vain, että kuulee ja kuuntelee - vaikka samaa musiikkia kuin se toinen, joka istuu samalla puistonpenkillä.
Rakkaudella,
Mira ❤
Kommentit
Lähetä kommentti