Rehellisyys kannattaa aina - vai kannattaako?

 

Re­hel­li­syys itseään kohtaan pakottaa meidät katsomaan to­del­li­seen itseemme ja kuun­te­le­maan omaa sisäistä ääntämme. Kun olemme ensin re­hel­li­siä it­sel­lem­me, vasta sitten voimme vil­pit­tö­mäs­ti ja re­hel­li­ses­ti kuunnella toista ja olla hänelle aidosti läsnä.

Puhun usein ihmisten kanssa rehellisyydestä ja aitoudesta sekä siitä, mitä nämä vahvat arvot tarkoittavat ihmisille ja missä tilanteissa he niitä kohtaavat. Huomaan ihmisten toisinaan pohtivan, ovatko tai osaavatko toiset ihmiset olla aina aitoja ja vilpittömiä toisiaan kohtaan. Ihmiset miettivät toisten tekojen ja puheiden todellisia tarkoitusperiä. He eivät aina tiedä, haluavatko toiset heille hyvää vaiko pahaa. Toisin sanoen heille herää epäilys siitä, että toinen saattaa ajaa teoilla ja puheillaan vain omia etujaan. Näin on varmasti ollut aina, mutta tämän päivän maailmassa syvimmätkin itsekeskeisyyden muodot ovat varmasti enemmän läsnä kuin mitä ne olivat esimerkiksi 20 vuotta sitten, saati sitä aikaisemmin. 

Mistä voimme sitten tietää, mitkä ovat toisen tarkoitusperät tämän puheiden ja tekojen taustalla? Emme todennäköisesti mistään. Välttämättä ei kannata lähteä kysymään toiselta sitä suoraan, ellei sitten tämän käytös jollakin tavalla edellytä sitä, että ”kissa nostetaan pöydälle”.  

Entä mistä voimme tietää, vaikuttavatko epäilyksiimme toisen käyttämisestä omat elämänkokemuksemme? Aivan varmasti vaikuttavat, se lienee itsestään selvää, mutta se ei silti muuta sitä tosiasiaa miksikään, että epäilys toisen vilpittömyydestä voi olla aiheellinen. Toisen tapaa toimia voi olla syytä kritisoida tai ainakin pohtia, mistä meissä itsessämme syntynyt tunne sai alkunsa. 

Voimme vaikuttaa vain omaan käytökseemme

Kaikki lähtee itsestä, niinhän sitä sanotaan. Tee toiselle sitä, mitä haluaisit, että sinullekin tehtäisiin. Ja hyvä saa aina palkkansa. Nämä sanonnat eivät ole muuttuneet ajan saatossa miksikään, mutta ihminen sen sijaan on.

Nykypäivän ihminen on kääntänyt jollakin tavalla itsekkyyden hyveeksi, ja itsensä korostamisesta ja oman edun ajamisesta on tullut arkipäiväinen toimenpide, jota toistamme huomaamattammekin. Päivän trendeihin kuuluu saada olla ”oma ihana itsensä”, muiden mielipiteistä välittämättä. ”Koska mä olen mä, ja mulla on siihen oikeus.” 

Mutta miksi tämä tarkoittaa usein myös sitä, että unohdetaan toisen ihmisen oikeudet ja tämän arvostus, ja vaaditaan toiselta sataprosenttista samankaltaisuutta ja samaa arvomaailmaa? Vaikka ihminen pyrkiikin näin toimiessaan hankkimaan ympärilleen toisia samalla tavalla ajattelevia ihmisiä, valitettavan usein tällaisissa tilanteissa saattaa unohtua minäkeskeisen omaan napaan tuijottelun olevan loppupeleissä varsin yksinäistä hommaa.

Jos mieleen herää epäilys toisen hyväntahtoisuudesta, silloin alisteisessa asemassa olevan on ehkä hyvä kääntää ajatuksensa toisen sijaan itseensä. Ei ole itsekästä päättää katsoa epämukavaa tilannetta omasta näkökulmastaan – päinvastoin. Koska meillä ei ole suoranaista mahdollisuutta vaikuttaa toisen ihmisen käyttäytymiseen, olemme näin ollen vastuussa vain omasta tavastamme toimia. Toisen epämiellyttävä käytös antaa meille kallisarvoisen opetuksen siitä, ettemme tee itse samaa virhettä tulevaisuudessa. Tällaisen kohtaamisen myötä osaamme ehkä itse olla vilpittömämpiä ja empatiakykyisempiä toisia ihmisiä kohtaan.

Rehellisyyden erilaiset muodot

Lähtökohtaisesti on hyvä pyrkiä olemaan juuri sellainen versio itsestään kuin haluaakin olla. Tällaiseen versioon tulisi kuulua pe­rus­o­let­ta­muk­sel­li­ses­ti kunnioitus ja arvostus toista ihmistä kohtaan. Nämä eivät poissulje sitä, etteikö silti voisi olla oma itsensä. Omien tavoitteiden ja etujen ajaminen ei tulisi kuitenkaan olla läsnä ensisijaisena ajatuksena.

Kaiken perusta – vilpitön aitous ja rehellisyys kaikkia kohtaan – ne lähtevät ihmisestä itsestään. Kun ihminen on ennen kaikkea rehellinen itselleen, hän voi olla oma itsensä ja toteuttaa unelmiaan ilman, että siihen tarvitaan systemaattista omien oikeuksien puolustamista ja etujen ajamista. Silloin ihminen saavuttaa sisäisen rauhan eikä hänen tarvitse tehdä itsestään numeroa toisen kustannuksella. Rehellisyys itseään kohtaan pakottaa meidät katsomaan todelliseen itseemme ja kuuntelemaan omaa sisäistä ääntämme. Kun olemme ensin rehellisiä itsellemme, vasta sitten voimme vilpittömästi ja rehellisesti kuunnella toista ja olla hänelle aidosti läsnä.

Rakkaudella,

Mira ❤